Ok, töissä oli taas loistava päivä. Porailen alumiinipiirilevyyn reikiä 0.7mm terällä ja teriä menee koko ajan poikki, vaikka mitä tekis. Työpäiväkin venyy taas yli puol tuntia, kun tappelen että saisin reiät porattua, että olis huomenna hyvä kohta jatkaa jyrsintää. Ei mitään vitun saumaa, sammuttelen koneet ja valot ja poistun töistä. Yllättävästi viimeisenä.
Työmatkalla poljeskelen pyörällä, kunnes huomaan maassa Motorolan puhelimen, läppä auki. Otan kuulokkeet pois korvilta ja samantien "Iskä" soittaa puhelimeen. Vastaan ja kerron että olen löytänyt puhelimen maasta. Iskä sanoo tulevansa siihen parissa minuutissa. Ja oikeasti tuli, oli varmaan puhelinta etsimässä. Lähdin taas matkaan hyvin mielin, ja ajattelin että tästä se päivä paranee, karma korjaa. JA VITUT!
Melkein kun olen jo kotona, ajan yli risteyksestä Runosmäen koulun edessä. Näin jotain kirkasta maassa ja ajattelin, että mitähän se oli. Ja samassa takakumi vetää tyhjäks ja rengas pyörii jo vanteella. VOI VITUN VITTU! Toinen puhjennu kumi jo lyhyen ajan sisällä, ai että mua kismittää!
Kiitos että sain purkaa.
No comments:
Post a Comment